Kuolainongelmia

384843_10150512469253769_657548768_8906074_1580194854_nEn usko kuolaintemppuiluihin. Viljamilla ratsatin aina peruskuolaimilla, kolmipalalla ja nivelellä, joskus baucherilla ja kangilla. Sille oli vain tärkeää, että kuolain on oikealla korkeudella.  Mielipide on vaihtunut ja tällä hetkellä vaellan kuolainviidakossa kuin aloittelija ikään…

Oharilla on vaikea suu. Hyvin lyhyt suuviiva (eli suun kärjestä suupieleen) lisäksi paksut huulet ja matala kitalaki. Kuolainta on vaikea saada tarpeeksi ylös suussa ilman, että suupieleen tulee paksua ryppyä.  Ja ongelma on siinä,  että sille tulee hankaumaa tähän ryppykohtaan- ei siis suupieleen vaan n. 15 mm suupielestä poskihihnan suuntaan.

En ole vielä keksinyt mikä kohta kuolaimesta hankaa. Kokeillut olen toistaiseksi  145mm kolmipalaa, 145mm oliivikolmipalaa tuteilla ja ilman, kolmipalaMyleriä ja anatomista kolmipalaa tuteilla ja ilman. Laskenut ja nostanut kuolainta suussa. Jos laskee kuolainta liian alas, ratsastettavuus huononee eikä se edes auta hankausongelmaan, sillä pidättäessa kuolain kuitenkin nousee suussa. Lisäksi jos kuolain on alhaalla, Ohari heittelee päätään. Tietysti olen syytellyt itseäni, etsinyt vikaa kädestä jne, mutta välillä hankauma on tullut pelkässä käyntityöskentelyssä puolipitkin ohjin…

Kokeilu on hidasta. Hankauman jälkeen olen pitänyt 4-8 vrk kuolainlomaa.  Ennen eläinrääkkääjäleimaa lisättäköön: hankauma on puolen pikkusormenkynnen kokoinen ja vain ensi kerralla siitä tuli verta. Sitä seuraavat kuolainkokeilut ovat loppuneet karvojen hankautumiseen/ihon punoitukseen.

One thought on “Kuolainongelmia

Comments are closed.