varustekokeiluja ja -hankintoja

Mikä tekee loimesta sopivan? Niin moni loimi tuppaa valumaan taakse, jolloin se hetken päästä kiristyy lapoja vasten, kuristaa kaulaa, ja hiertää. Voin vain kuvitellä kuinka ikävältä hevosesta tuntuu pitää tämmöistä loimea yllään puolet vuorokaudesta. Olin niin ilahtunut, kun Viljamilla lähes käyttämättä lojunut, sille liian iso paksu ja muhkea talviloimi näytti sopivan Oharille kuin nenä päähän. Mutta ei se ollut päällä kuin kaksi vuorokautta, ja lavoista on karvat poissa. Koska Ohari on klippaamiesta lähtien kulkenut Viljamin vanhassa Horseware Amigo-loimessa, joka ei kiristä eikä purista mistään, päädyin ostamaan sille tismalleen samanlaisen paksummalla (300g) täytteellä.
Tämä loimi on  istunut niin hyvin molemmille suomenhevosilleni, vaikka siinä ei ole lapalaskoksia eikä edessä yhtään säätövaraa. Olenkin alkanut viime aikoina miettiä, johtuuko loimien kiristämis- ja valumisvika lapalaskoksista.

Muita varustekokeiluja: kokeilin Micklem multibride-suitsia tuohon kuolainongelmaan. Suitsia on hehkutettu, ja klipsisysteemi vaikutti uskottavalta. Suitsissa on klipsit, jotka kiinnittävät kuolaimet turparemmiin. Näin pidättäessä kuolain säilyy vakaana suussa ja pidäte tuntuu suupielten lisäksi paineena turvassa. No, tuli todettua, että Oharilla on TODELLAKIN lyhyt suuviiva, sillä kun näissä suitsissa laitoin kuolaimen oikealle paikalleen, oli turparemmi AIVAN  liian alhaalla. (näissä ei saa alaturparemmiä irti). Suitset menivät palautukseen.

Vaihtoon menivät pettymyksekseni myös Stubbenin Golden wings- kuolain  sekä vaahtokumikuolain- kumpaisestakin suurin koko eli 145. Nimittäin syy kuolainongelmaan taitaa olla siinä, että tammalla on paksujen suupielten vuoksi varsinainen jättisuu. Kuolaimen tulisi olla 155 jopa 160mm!

One thought on “varustekokeiluja ja -hankintoja

Comments are closed.