Uusia ajatuksia

Olin 28.12. Gunilla Mini Wahlbergin valmennuksessa Keiramon tallilla. Sain tästä valmennuksessta paljon ajateltavaa omaan ratsastukseen tämän kuuman tamman kanssa. Kun jälkeenpäin asiaa mietin, ja muutamaa hyllyyn kertynyttä ratsastusopustani luin, tajusin, että tässä on paljon yhteneväisyyksiä siihen miten Kyrakin ratsastusta opettaa kirjassan Ratsastuksen taito. Eli MYÖTÄÄMINEN ja hevosen opettaminen odottamaan seuraavaa käskyä.

Minin metodissa mietitään miten hevonen oppii eli miten  sen saa ymmärtämään ja motivoitumaan. Meillä oli pyrkimys saada hevonen kulkemaan rauhallisesti ja odottamaan. Ilman että täytyisi käyttää jatkuvaa voimaa ts. että pidätteitä täytyy jatkuvasti toistaa. Miten tähän päästiin: Teimme esimerkiksi käynti ravi siirtymää niin kauan, että tamma alkoi odottaa. Tyypilliseen kouluratsastajatapaan olen TIETENKIN tehnyt siirtymisiä- vaaaaltavasti siirtymisiä. Mutta tämän “metodin” kannalta väärällä tavalla.

Olen tehnyt siirtymisiä tyypilliseen kouluratsastuspylperrystapaan: puolipidätteitä niin kauan, että hevonen on siirtynyt ravista rauhalliseen käyntiin, sitten ratsatsanut niin monta askelta käyntiä, että käynnin tahti on ollut rauhallinen ja jälleen huolellisesti valmistellut siirtymisen raviin, taas tehnyt  pidätteitä,  kunnes ravin tahti on tasainen ennen seuraavaa siirtymistä…… Ja näissä siirtymisissä joudun eteenpäinpyrkivällä yksilöllä ottamaan lukuisia ja taas lukuisia pidätteitä, joista hevonen ilmeisimmin  turhautuu.

No, tällä valmennuskerralla mentiin siirtymiä tyystin eri tavalla. Ratsastin 25 kierrosta pelkkää siirtymistä käynti 3 askelta, ravi 4 askelta. Ei  MITÄÄN VÄLIÄ minkälaisia siirtymisistä tuli, oliko käynnin/ravin tahti hyvä tms, tärkeintä oli että hevonen siirtyi askellajista toiseen ja että ratsastaja muisti myödätä kädellä joka kerta kun hevonen siirtyi käyntiin. Vain mentiin siirtymiä siirtymisten jälkeen. Aluksi en tajunnut yhtään mistä on kyse. mutta sitten avot… Hevonen alkoi odottaa käyntiin siirtymistä. Se hidasti itse, otti painoa takapäälle ja nousi edestä ja mikä parasta kulki ihan hitaasti, vaikka ohja olisi ollut kuinka löysä tahansa. TÄSTÄ ravista pystyi jatkamaan vähän pidempään KUNNES hevonen taas alkoi kiihdyttää- siirryttiin takaisin käynti-ravi siirtymiin kunnes hevonen taas odottaa.

Tämän “odottamis-jutun”  lisäksi Minin metodissa korostetaan kahta asiaa: hevosen tulisi aina olla rento, koska vain rento hevonen voi oppia uutta. Toisekseen hevonen on sen verran yksinkertainen otus, että sille annetaan aina vain yksi apu kerrallaan.