Voehan ähky sentään

Oharin laidunkesä alkoi samoin  kuin viime vuonna- kesäkuun alun vahvakasvuisella laitumella. Tänäkin vuonna otin totutuksen todella varovaisesti. Vartti, puoli tuntia, useampana päivänä tunti-pari jne. Se oli jo reilut kaksi viikkoa totutellut näin vihreään, kun ensimmäisenä vähän pidempänä (7-14)  laidunpäivänä se sairastui Ahneiden hevosten tautiin.

Hakiessani sitä laitumelta kahden aikaan se oli ihan normaali. Itseltäni oli poistettu aamupäivällä viisaudenhammas, joten en lähtenyt ratsastamaan, vaan heitin hevosen tarhaan ja menin itse pää puuduksissa päiväunille. Klo 18 isäntä tulee herättämään, että Ohari makoilee tarhassa eikä kunnolla ota ruokaa vastaan. Otin tamman talliin ja todellakin oli jo ähkyn oireissa. Roikotti päätään apeana eikä ruoka maistunut. Pulssi oli vielä normaalin rajoissa, mutta suolistoäänet todella vaimeat. Siinä unohtui oma hammaskolotus, ei kun taluttamaan.

Taluttelun aikana oireet alkoivat paheta. Hevonen kuopi maata ja sen vatsa alkoi turvota ihan silmissä. Soitto päivystävälle. Päivystävä eläinlääkäri kävi antamassa kipulääkkeen, letkutti parafiinia ja diagnosoi saman kuin minä; kaasuähky. Tässä vaiheessa hevonen oli jo melko kivulias. Eläinlääkäri poistui ja lähtiessään sanoi vain, että jos kipuoireet palaavat pian kipulääkkeen antamisen jälkeen, on ennuste huono.

Ei kulunut kuin pari tuntia, niin tamma alkoi olla jälleen rauhattomampi, se meni maate, vatsa oli todella turvonnut ja sieltä kuulu todella epämääräistä kilinää. Kello oli 12 yöllä, yö kolea ja minulla tosi viheliäinen olo, kun viisaudenhampaan poistosta tuli sellainen kuumeflunnaisen sairas olo. (Kuulema ihan  normaali reaktio leikkauksen jälkeen.) Mutta eipä auttanut kuin kärsiä. Kyllä siinä tuli jo moneen kertaan kirottua hevosenomistajan riemut ja oikeasti olin aivan sairaana huolesta, että menetän tämän hienon hevosen.  Oli pitkä yö, sillä taluttelin tammaa yön joka tunti ja muun ajan torkuin satulahuoneessa.

Aamua kohden Ohikulkija piristyi ja vatsa oli jo huomattavasti laskenut. Mutta paskonut se ei ollut vieläkään. Ei kasan kasaa. Ja aikaa oli kuitenkin kulunut jo 15 tuntia. Varmuuden varalta lastasin hevosen aamulla koppiin ja ajoin sen aivan naapurissa sijaitsevalle hevosklinikalle. Hippomedissä sainkin ihanan vastaanoton, ähkyn todettiin olevan likimain ohi (suolistoäänet lähes normaalit) ja suolikin oli täynnä p…aaa. Ei vain ollut vielä ehtinyt hoitaa sitä omistajan huojennukseksi ulos asti. Varmuuden varaksi Ohari jäi  klinikalle päiväksi nesteytykseen.

Tästä opin sen, että ahneiden hevosten kanssa laitumeen totutus on tehtävä vieläkin varovaisemmin ja kenties päästää se vasta toisten hevosten kaluamalle laitumelle.