Erilaisia ohjeita

Kävin tässä taannoin muutamaan otteeseen eri valmentajilla, ja totesin, että tyylejä on niin paljon kuin valmentajiakin… Käsittämätöntä miten perusratsastukseen voidaan tarjota niin erilaisia ohjeita ja mistä tietää mikä on lopullisesti se hyvä tyyli omalle hevoselle. Viimeaikaisten kokemusten valossa uskon nyt sen löytäneeni.  Ainakin tällaiselle herkälle ja helposti herneen nenään vetävälle suomenhevostammalle (joka herneen nenuun saatuaan painaa aivan täysillä painetta päin) sopii hieman kiltimpi tyyli. Ohjalla ei koko ajan tehdä jotain (aseteta, taivuteta,veivata, väännetä, nosteta) vaan ennemminkin pidetään tasainen tuntuma. (Tietysti kaarteissa, väistöissä yms. käsi asettaa, johtaa)  Jos hevonen vetää etupainoiseksi, pidän kättä matalana, mutta aloillaan (tuntuu kuin vetäisi, koska hevonen vetää) ja myötään vasta sitten kun hevonenkin myötää. Tässä myös istunnan merkitys korostuu, = ei pelkästään käsi, vaan vatsalihasten on pidettävä hevosen vetoa vastaan.  Myötäys ei voi olla puoli metriä, suomenhevonen (tai ainakaan tämä hevonen) ei vielä tässä koulutusvaiheessa jää kantamaan itseään kovin pitkäksi aikaa, jos se saa edestä täyden vapauden.

Toinen ero on se, että kun eteenpäinpyrkimystä löytyy omastakin takaa, ei käytetä pohjetta muuta kuin väistöissä ja kaarteissa yms. En tiedä olinko saksalaisen tyylisuunnan edustajan valmennuksessa, mutta tuntui aikamoiselta runttaukselta ajoittain. Pidäte, pohje, pohje pohje, pidäte, jalkaa, jalkaa. jalkaa.  Ehkä tavallinen puoliverinen kohoaa ja kokoaa, mutta Ohari kylläkin vain ryntäsi entistä enemmän eteen kohti kättä ja etenkin kohti maata. Kokoamisesta tai kantamisesta ei ollut  tietoakaan ja koko ajan meni vahvemmaksi ja vahvemmaksi :-(

Tämmöistä pientä analyysiä.

Tänään meillä oli todella onnistunut valmennus- siis vakivalmentajan kanssa ( ei edellämainittujen…)

Aluksi käynnissä pohkeenväistöä kohti uraa. Väistö loppui aina pysähdykseen. Piti vahtia käyntiä=  jos lähtee kaatumaan etupainoiseksi, pidätä matalalla kädellä ohjista ja tiukalla keskivartalolla— myötäys kun antaa periksi.  Kun ei enää pyrkinyt etupainoiseksi jumpattiin hieman rauhallisilla taivutuksilla.

Vasemmassa kierroksessa vastustaa ajoittain sisäohjaa nykimällä päätä. Älä reagoi tähän, vaan pidä matala vakaa vasen käsi ja pyydä vas. sisäpohkeella eteen. Samoja harjoituksia ravissa.
Sen jälkeen kokorataleikkaa-uralla pohkeenväistö, jonka aikana asetus takaosankäännöksen suuntaan- takaosakäännös isolla kaarella- pohkeenväistö loppulävistäjä. Muista asetus ja oma paino väistön suuntaan. Jos paletti hajoaa, tee pari askelta pohkeenväistöä.
Laukkaa ympyrällä ja tämän jälkeen tamma oli taas kuuma ja vahva. Loppuravi mentiin ympyrällä kahdeksikkoa. Aina kaarteen jälkeen ympyrän halkaisijalla muutama askel pohkeenväistöä, asetus pohkeenväistössä vielä kaarroksen suuntaisesti, muutaman askeleen jälkeen suoristus ja suunnan vaihto.