Harjoitusravipohdintaa osa II

Aloitan nykyään ratsastuksen kutakuinkin näin. Ensin alkukäynnit pitkin ohjin kentällä tai maastossa. Käynti ei usein ole kovin laadukasta, vaan hevonen on lavoillaan. Otan ohjat ja ratsastan erilaisia takapään väistätyksiä. Näin saan sen käyttämään takajalkojaan ja pystyn käyttämään pohjetta ilman että hevonen vain kiihdyttää ja tulee etupainoisemmaksi. Teen suoristavaa jumppaa eli oikeassa kierroksessa pää/takapää ulos (oikea ohja pidättää jos lähteen kiihdyttämään), vasemmassa kierroksessa  asetus läpi. (Tämä on vaikeaa, se ei asetu niskastaan oikein)

Toisin kuin aiemmin, otan mielelläni laukkaa jo heti alkuverryttelyyn. Laukassa saan lopullisesti sen takapään moottorin käyttöön ja hevosen pohkeen eteen. Edellytyksenä on tietysti se, että saan pidätteet läpi. Aikaisemmin se kuumui laukasta niin valtavasti, tuli järkyttävän vahvaksi edestä ja jännittyneeksi selästä enkä saanut sitä lopputunnistakaan enää rauhoittumaan. Nykyään siis laukkaan alkuverryttelyssä vähän ja sitten kävelen. Tämän jälkeen hevonen on parhaimmillaan ja esimerkiksi sen harjoitusravissa on paras istua.

Saatan ottaa alkuverryttelyn usein ilman jalustimia. Sillä on iso laukka, ja laukka aukaisee myös omat jäykistelevät lonkkani. Ilman jalustimia laukka tuntuu totisesti sisäreisissä, mutta tämän jälkeen kun laitan jalustimet jalkaan tuntuu kuin saisi reikiä pidentää kahdella ;-)

Nykyään  myös loppuravi eteen alas onnistuu- vielä vuosi sitten siitä ei tullut mitään. Eli hevonen pysyy pyöreänä ja tahdikkaana ja venyttää ylälinjaansa, vaikka sille antaa ohjaa. Aikaisemmin keventäminen pitkin ohjin tarkoitti vain valahtamista eteen, kauhomista etujaloilla ja ravin tahdin kiihdyttämistä.

Olen tyytyväinen ja iloinen huomatessani, että edistymistä hevosessa tapahtuu :-)