Kuolainongelmista

Oharilla oli minulle tullessaan ajoittain ongelmia aukeavien suupielten kanssa. (jälkikäteen kuulin, että niitä oli ollut myös edellisessä kodissa) Oikeastaan suupieli ei auennut, vaan vähän ylemmäs huuleen tuli helpolla sellainen hankauma.

Sillä on aika vaikeanmuotoinen suu (TÄÄLLÄ LISÄÄ), mutta loppupeleissä uskon että syy on (tai onnekseen OLI) etupainoisuudessa, kädelle painamisessa, alta pois juoksemisessa ja siinä, että pidätteitä saa olla ottamassa jatkuvasti. Kun oikein oikein paljon yritin ratsastaa kevyellä kädellä, se vain kääntyi itseään vastaan. Menin liian pitkällä ohjalla ja kun yritin olla liian kiltti, Ohikulkija vain makasi kädellä koko ajan. Aluksi se ei toki juuri yhtään osannut kantaa itseään, vaan kaikki pohkeella yritetty takapään aktivoiminen johti entistä suurempaan kaatumiseen kohti kättä. No, onneksi nämä ajat ovat takanapäin.

Hevosen koulutustason (ja ammattilaisen käytön apuna hevosen kouluttamisessa!!) lisäksi meille avun ovat tuoneet:

Acavallon geelitutit.
Suupielten ahkera rasvaaminen itsekehittelemälläni rasvalla.  Nimittäin oletteko maistaneet sinkkivoidetta tai helosania, jota usein tuupataan hevosten suupieliin. VOI YÄK minkä makuista!!! Olen valmistanut ihmisten huulirasvoja luonnon raaka-aineista ja nyt jo useamman vuoden käyttänyt itsetekemääni rasvaa myös hevosten suupieliongelmissa. En usko, että rasva on mitenkään sen parempaa tähän ongelmaan kuin Helosan, mutta ei se ainakaan maistu kamalalle. Hevonen ei yhtään vaikuta “happamalta” kun rasvaan sen suupielet tällä aineella, mutta jos Helosania tai vastaavaa menee yrittämään, niin vastaanotto ei ole yhtä lämmin.

Rasvaan käytetään ns. kovettuvia rasvoja kuten vaikkapa mehiläisvahaa ja/tai kaakaovoidetta sekä pehmeitä “nestemäisiä” öljyjä kuten esimerkiksi manteliöljyä, kookosrasvaa, jojobaöljyä, varmaan kävisivät myös esim. rypsiöljy ja oliiviöljy.

Itse laitan n. puolet kovia rasvoja ja puolet pehmeitä öljyjä, sulatan kaikki rasvat kattilassa vesihöyryssä, ja kaadan sitten purkkeihin.