Laiha vai sopiva

Sain pienoisen kriisin, kun viime viikolla katselin lapseni minusta ja hevosesta ottamia ratsastuskuvia. Painomittaa minulla ei ole, mutta vanhalla näppituntumalla “kylkiluiden pitää tuntua, mutta ei näkyä” Ohikulkija ei  ole laiha. Nimittäin sillä on ihan tuntuva rasvakerros kylkiluiden päällä. Käytävällä ja vapaana tarhassa ollessaan sillä on huomattavasti enemmän vatsaa kuin miltä ratsastaessa näyttää. Lihaksia toki toivoisin lisää takapäähän, mutta se tulee vain ajan kanssa ja  oikeanlaisella liikunnalla. Vasta ihan viime aikoina tamma on liikkunut suurempia pätkiä itsensä oikein kantaen, sen verran vaikea alkutaival on tämän kuumaakin kuumemman etupainoisen, hermoheikon kiirehtijän kanssa ollut.  Varmasti myös rakenne vaikuttaa jonkin verran siihen miltä hevonen näyttää, se tuskin koskaan tulee saamaan sellaista pyöreänmallista takamusta..?

Varmasti me ratsuihmiset (minä mukaan lukien) olemme tottuneet ylilihaviin hevosiin. Suomenhevosten kuninkaallisissa viimeksi katsoin, että monella suorastaan läski hyllyy ravin tahdissa ja ihra hännän tyvessä näkyi katsomoon saakka. Tämä ei todellakaan voi olla hevosen jaloille tai muullekaan terveellistä. Taistelin entisen suomenhevoseni kanssa lihomisen (ja jalkavaivojen)  kanssa niin paljon, että niitä en nykyiselle hevoselleni halua.

Ohikulkija on sen mallinen, että kun se lihoo, filettä valitettavasti tulee vain etuosaan, kainaloihin (tai siihen satulan siipien edessä olevaan paikkaan), kaulaan, “rinnanympärykseen”, ei takapäähän tai edes “tasaisesti” vatsaan. Se on aina hieman tuosta mahastaan tuollainen vinttikoiramainen, onkohan oikea termi rakenteessa avorunkoinen..?

Tässä pohtiessani tajuan, että tiedän HÄVYTTÖMÄN vähän hevosen rakenteesta, olisikin kiva mennä johonkin näyttelyyn tai saada edes kommentteja Ohikulkijasta hevosten rakenteesta jotain tietäviltä ihmisiltä.

IMG_4920 IMG_4923  IMG_4935 IMG_4925

IMG_4941