Kuulumisia

Ohari oli marras- joulukuun  vaihteessa kolmisen viikkoa totaalilomalla. Ensin tuli jäät, ja sain neljä viikkoa vanhoihin kenkiin vain kantahokit ruuvattua. Kun se kaksi viikkoa lomailtuaan sai talvipopot jalkaansa, oli edelleen joka paikka jäässä ja hevonen sen verran “pirtsakka”, että annoin olla.

Loman jälkeen Ohikulkija on ollut hyvinä päivinä todella mukava ja mikä on ollut miellyttävintä tuntuu, että se on oppinut ravaamaan ja kävelemään pitkin ohjin ja venyttämään eteen alas! Tämä on todellakin suuri saavutus ja tuntuu luksukselta. Nimittäin yleensä se tulee vain kiireiseksi, jäykistää selän ja mennä porhaltaa lavoillaan, kun saa edestä paljon vapautta.

Noh, sitten on niitä huonompia päiviä kuten tänään. Aloitin Kyran kirjan innoittamana käynnissä Kyran aakkosia. Siis ratsastus neliössä, joka kulmassa pysähdyksen kautta katsotaan, että hevonen taipuu kulmissa eikä lähde kaatumaan pohjetta vasten. Toimi. Kevyen ohjastuntuman ja myötäämisen kanssa siirtymisiä käyntiin-seis, jossa tsekataan, että hevonen kantaa itsensä eikä jää nojamaan käteen. Toimi. (tosin tulee joka kerta pois peräänannosta, mutta pääasia että vastaa pidätteisiin ja pysähtyy todella kevyesti) Sitten samaa kaarteiden läpi ratsastusta ravissa ja tämäkin vielä toimi hyvin. Laukka ei enää toiminutkaan keveillä avuilla. Ratsastin aluksi laukkaa helpompaan suuntaan ympyrällä. Tein vastataivutusta, jonka tarkoitus oli valmistella tammaa laukkaan, saada se ulko-ohjalle ja siedättää sisäpohkeeseen. Eli ensin vastataivutusta, sitten suoristus ja laukannosto (ilman sisä-ohjaa, ulko-ohjan tuella).  Eka nosto ja laukka oli ok, mutta sitten mentiin taas tämän tyypillisen rajan yli. Tran.tran-tan niin kauan kun mentiin vastataivutusta oli vielä jokseenkin avuilla, joskin todella jännittynyt, mutta joka kerta kun suoristin ja se tiesi, että kohta tulee laukkaa, niin oltiin jo menossa tukka tuupilla. Ja kun nostot menivät piloille, niin laukkakin oli hirveää. Se vain kerrassaan puree kiinni kuolaimeen, vetää minut irti satulasta ja sitten kaahotetaan. Huoh!

Laukan jälkeen en enää saavuttanut alun hyvää fiilistä ja loppu olikin enemmän tai vähemmän jännittyneellä hevosella ratsastamista. Vein talliin ja hoitelin ja tulin sisälle. Tässä vapaapäivänä sattui olemaan aikaa, ja juutuin koneelle katselemaan meidän viime vuoden kisavideoita. Ja alkoi niin paljon ketuttaa tämänpäiväinen keskeneräisyys, että menin takaisin selkään, ilman satulaa. Laitoin vain suitset päähän, itselleni kypärän ja menoksi.  Menin avotaivutusta ja siirtymisiä käynti-seis sekä ravi-käynti ja kaikki sujui mallikkaasti tai ainakin siltä tuntuu. Kun ratsastan ilman satulaa, saan jotenkin aina paljon paremman tuntuman. Tunnen milloin se jännittää selkäänsä ja on aikeissa lähteä lavoilleen ja ehdin tekemään kevyen puolipidätteen juuri oikeassa kohtaa. Taidanpa ruveta ratsastamaan aina ilman satulaa :-)

Irtojuokstutusta

Blogini ( joka tosin lähes omaksi muistivaraksi on luotu) on aika köyhä kuvallisesti.  Eipä mulla usein kuvaajia kentän laidalla ole.

Nyt täytyy siis tuupata vain muutama irtojuoksutuskuva lokakuulta.

ohari3

Ensin alkuverryttelyksi vähän innokasta ravia ravurityyliinsitten etupää keveni niin, ettei kuvaan mahtunut

ohari4

Testataan miten hiekka lentää ja kengät pitää

ohari

Iik, puomi!!!

ohari5

Loppuravissa tosi rentona, huomaa lörppäkorvat

Erilaisia ohjeita

Kävin tässä taannoin muutamaan otteeseen eri valmentajilla, ja totesin, että tyylejä on niin paljon kuin valmentajiakin… Käsittämätöntä miten perusratsastukseen voidaan tarjota niin erilaisia ohjeita ja mistä tietää mikä on lopullisesti se hyvä tyyli omalle hevoselle. Viimeaikaisten kokemusten valossa uskon nyt sen löytäneeni.  Ainakin tällaiselle herkälle ja helposti herneen nenään vetävälle suomenhevostammalle (joka herneen nenuun saatuaan painaa aivan täysillä painetta päin) sopii hieman kiltimpi tyyli. Ohjalla ei koko ajan tehdä jotain (aseteta, taivuteta,veivata, väännetä, nosteta) vaan ennemminkin pidetään tasainen tuntuma. (Tietysti kaarteissa, väistöissä yms. käsi asettaa, johtaa)  Jos hevonen vetää etupainoiseksi, pidän kättä matalana, mutta aloillaan (tuntuu kuin vetäisi, koska hevonen vetää) ja myötään vasta sitten kun hevonenkin myötää. Tässä myös istunnan merkitys korostuu, = ei pelkästään käsi, vaan vatsalihasten on pidettävä hevosen vetoa vastaan.  Myötäys ei voi olla puoli metriä, suomenhevonen (tai ainakaan tämä hevonen) ei vielä tässä koulutusvaiheessa jää kantamaan itseään kovin pitkäksi aikaa, jos se saa edestä täyden vapauden.

Toinen ero on se, että kun eteenpäinpyrkimystä löytyy omastakin takaa, ei käytetä pohjetta muuta kuin väistöissä ja kaarteissa yms. En tiedä olinko saksalaisen tyylisuunnan edustajan valmennuksessa, mutta tuntui aikamoiselta runttaukselta ajoittain. Pidäte, pohje, pohje pohje, pidäte, jalkaa, jalkaa. jalkaa.  Ehkä tavallinen puoliverinen kohoaa ja kokoaa, mutta Ohari kylläkin vain ryntäsi entistä enemmän eteen kohti kättä ja etenkin kohti maata. Kokoamisesta tai kantamisesta ei ollut  tietoakaan ja koko ajan meni vahvemmaksi ja vahvemmaksi :-(

Tämmöistä pientä analyysiä.

Tänään meillä oli todella onnistunut valmennus- siis vakivalmentajan kanssa ( ei edellämainittujen…)

Aluksi käynnissä pohkeenväistöä kohti uraa. Väistö loppui aina pysähdykseen. Piti vahtia käyntiä=  jos lähtee kaatumaan etupainoiseksi, pidätä matalalla kädellä ohjista ja tiukalla keskivartalolla— myötäys kun antaa periksi.  Kun ei enää pyrkinyt etupainoiseksi jumpattiin hieman rauhallisilla taivutuksilla.

Vasemmassa kierroksessa vastustaa ajoittain sisäohjaa nykimällä päätä. Älä reagoi tähän, vaan pidä matala vakaa vasen käsi ja pyydä vas. sisäpohkeella eteen. Samoja harjoituksia ravissa.
Sen jälkeen kokorataleikkaa-uralla pohkeenväistö, jonka aikana asetus takaosankäännöksen suuntaan- takaosakäännös isolla kaarella- pohkeenväistö loppulävistäjä. Muista asetus ja oma paino väistön suuntaan. Jos paletti hajoaa, tee pari askelta pohkeenväistöä.
Laukkaa ympyrällä ja tämän jälkeen tamma oli taas kuuma ja vahva. Loppuravi mentiin ympyrällä kahdeksikkoa. Aina kaarteen jälkeen ympyrän halkaisijalla muutama askel pohkeenväistöä, asetus pohkeenväistössä vielä kaarroksen suuntaisesti, muutaman askeleen jälkeen suoristus ja suunnan vaihto.

Palkintojenjaossakin välillä

Sain houkuteltua ratsuttaja Maijan starttaamaan Oharilla radan, kun kerroin että se on kisoissa paljon rauhallisempi kuin kotona. Maija ja Ohikulkija starttasivat 24.8. 2013 Loimihaan Loikat alueluokassa radan HeB:3.  Jo kopista ulos tullessa Ohari vaikutti levolliselta ja rauhalliselta, sitä se oli verkassakin. Oli todella jännittävää olla myös katsomon puolella, varsinkaan kun tämän hevosen touhuista radalla ei voi olla ihan varma.  Kenttä ja rata olivat metsän reunassa, ja tuuli ravistutteli pusikkoja kiitettävästi….

Mutta Ohari oli todella fiksu ja rata oli kaikin puolin ilo silmälle. Tasainen ja rikkeetön, Maija nyt toki on ammattilainen ja hevonen oli rento (- tuomareiden  mielestä jopa vähän liian rento.)  Prosentit olivat hienosti 63,8 ja tällä tuloksella tuli viides sija aika kovatasoisessa 32:n suomenhevosratsukon joukossa.

Jei!

Kuvia en montakaan räpsinyt, mutta muutaman sentään.

002

verryttelyssä

0267

radalla

Kauden 2013 kisoja

Käytyjä ja suunniteltuja

7.6. Urjala (alue) C-merkin kouluohjelma.  62,25% Sijoitus 5/16
Oli miellyttävä vaikka vähän jännittikin tuomaripäätyä.

C:1 samoissa kisoissa. 55,5% sijoitus 26/28. Otin verryttelyssä laukkoja, ja tamma kuumui eikä enää oikein ollut avuilla.  Muutenkaan ei ollut meidän rata “teknisistä syistä”

15.6. LitRa B:0  59,7% sijoitus 5/15
Viime kerrasta viisastuneena otin verryttelyn todella varovaisesti ja heppa oli jopa vähän löysä radalla. Kuitenkin rento ja mukava.

21.7. Raision ratsastajat (seura) K.N. Special 62,2% sijoitus 4/15.
Erittäin tuulinen päivä. Ohari oli aika pörhäkkä radalla ja pelkäsi tuomaripäätyä. Silti siisti rata eikä näyttänyt niin huonolta kuin miltä tuntui.

11.8. Ratsastusseura Rusko (alue) K.N Special 56,10%
Pyh.. Aluksi kuvittelin, että tämä päivä voisi sujua, kun radalla sai olla useampi ratsukko odottamassa, ja käsihevosaluekin oli kentän tuntumassa. Mutta verryttelyyn piti mennä hirvittävää pöheikköpolkua ja verkka oli kammottavassa maneesissä, jossa auringon valo kajasteli ikkunassa tehden ihmeellisiä läikkiä maneesin lattiaan. Kun palasin radalle valmistautumaan, Ohari sai slaagin teltasta, joka oli aidan tuntumassa. Radalla kuuro avuille, ei taipunut hyvin, ei mennyt kulmiin ja oli edestä todella levoton ja epätasainen. Täytyy ottaa harjoittelun kannalta tällaisetkin kokemukset.

Suunnitelmissa

24.8. Loimihaka Loimaa (alue) B:3
Yritän houkutella ratsuttajaa Maija Heikkistä menemään, olis mielenkiintoista nähdä millaiset prosentit ammattilainen saisi…

30.8. Suomenhevosten kuninkaalliset (Ypäjä) (B:3)
Tekisi mieli osallistua joskin en keksi ketä saisin mukaan apukäsiksi perjantaina.

Voehan ähky sentään

Oharin laidunkesä alkoi samoin  kuin viime vuonna- kesäkuun alun vahvakasvuisella laitumella. Tänäkin vuonna otin totutuksen todella varovaisesti. Vartti, puoli tuntia, useampana päivänä tunti-pari jne. Se oli jo reilut kaksi viikkoa totutellut näin vihreään, kun ensimmäisenä vähän pidempänä (7-14)  laidunpäivänä se sairastui Ahneiden hevosten tautiin.

Hakiessani sitä laitumelta kahden aikaan se oli ihan normaali. Itseltäni oli poistettu aamupäivällä viisaudenhammas, joten en lähtenyt ratsastamaan, vaan heitin hevosen tarhaan ja menin itse pää puuduksissa päiväunille. Klo 18 isäntä tulee herättämään, että Ohari makoilee tarhassa eikä kunnolla ota ruokaa vastaan. Otin tamman talliin ja todellakin oli jo ähkyn oireissa. Roikotti päätään apeana eikä ruoka maistunut. Pulssi oli vielä normaalin rajoissa, mutta suolistoäänet todella vaimeat. Siinä unohtui oma hammaskolotus, ei kun taluttamaan.

Taluttelun aikana oireet alkoivat paheta. Hevonen kuopi maata ja sen vatsa alkoi turvota ihan silmissä. Soitto päivystävälle. Päivystävä eläinlääkäri kävi antamassa kipulääkkeen, letkutti parafiinia ja diagnosoi saman kuin minä; kaasuähky. Tässä vaiheessa hevonen oli jo melko kivulias. Eläinlääkäri poistui ja lähtiessään sanoi vain, että jos kipuoireet palaavat pian kipulääkkeen antamisen jälkeen, on ennuste huono.

Ei kulunut kuin pari tuntia, niin tamma alkoi olla jälleen rauhattomampi, se meni maate, vatsa oli todella turvonnut ja sieltä kuulu todella epämääräistä kilinää. Kello oli 12 yöllä, yö kolea ja minulla tosi viheliäinen olo, kun viisaudenhampaan poistosta tuli sellainen kuumeflunnaisen sairas olo. (Kuulema ihan  normaali reaktio leikkauksen jälkeen.) Mutta eipä auttanut kuin kärsiä. Kyllä siinä tuli jo moneen kertaan kirottua hevosenomistajan riemut ja oikeasti olin aivan sairaana huolesta, että menetän tämän hienon hevosen.  Oli pitkä yö, sillä taluttelin tammaa yön joka tunti ja muun ajan torkuin satulahuoneessa.

Aamua kohden Ohikulkija piristyi ja vatsa oli jo huomattavasti laskenut. Mutta paskonut se ei ollut vieläkään. Ei kasan kasaa. Ja aikaa oli kuitenkin kulunut jo 15 tuntia. Varmuuden varalta lastasin hevosen aamulla koppiin ja ajoin sen aivan naapurissa sijaitsevalle hevosklinikalle. Hippomedissä sainkin ihanan vastaanoton, ähkyn todettiin olevan likimain ohi (suolistoäänet lähes normaalit) ja suolikin oli täynnä p…aaa. Ei vain ollut vielä ehtinyt hoitaa sitä omistajan huojennukseksi ulos asti. Varmuuden varaksi Ohari jäi  klinikalle päiväksi nesteytykseen.

Tästä opin sen, että ahneiden hevosten kanssa laitumeen totutus on tehtävä vieläkin varovaisemmin ja kenties päästää se vasta toisten hevosten kaluamalle laitumelle.

Kisoissa Littoisissa 15.6.2013

Käväisin toisetkin kilpailut heti perään, lähitallilla Littoisissa. Kisat muuttuivat viime hetkellä seurakilpailuista kilpailuharjoituksiksi tuomarin sairastuttua, mutta ei se mitään haitannut. Isot ja hyvin toimivat kisat nämäkin olivat. Nähtiin sen seitsemää kukkalaitetta ja jopa paljon tavallista enemmän yleisöä :-)  Tällä kertaa sain houkuteltua mukaan kouluratsukonkari Pasin, joka on Oharin suuri rakkauden kohde. Pasin mukanaolo oli kyllä todella mukavaa, ja Ohari ei ole koskaan ollut niin rentona kisapaikalla. Se oli oikein hyvä ratsastaa.

Ratsastin radan B:0 ja viime kerrasta pelästyneenä nyt erittäin maltillisesti -jälkikäteen myöntäen liiaksi himmaillen. Prosentit olivat  fiilikseen nähden aika heikot, mutta tuomarikin taisi olla tiukka. Saimme 59,7%, kun luokan voittaja, aluekisoissakin hyville prosenteille päässyt tosi hieno ratsukko sai 62%. Olimme viimeiseen ratsukkoon saakka neljännellä sijalla, mutta tämä kiilasi kärkeen ja  olimme sitten ensimmäiset ei-sijoittuneet.

Valmennus

Vihdoin kesälomallani Oharin loistava ratsuttaja Maija ehti pitää meille valmennusta. Ja sain paljon kotiläksyä. Ensinnäkin Maijan kanssa yritimme ratkoa ongelmaa, jossa minä siirtymisissä nostan kädet liian ylös (mielestäni nostan myös hartioita) ja siinä samassa rytäkässä Ohari menettää tuen ja nousee edestä ylös ja jännittää ristiselän eivätkä siirtymiset ole pehmeitä. Sain vinkiksi ajatella ei käsiä vaan kyynerpäitä taakse alaviistoon ja näin kädet pysyvätkin parammin alhaalla. Ja pitää muistaa myös ne alavatsalihakset. Käsien nostaminen ylös ja ylävartalon taaksekallistaminen on merkki siitä, etteivät ole vatsalihakset käytössä.

Tehtiin taivutuksia käynnissä ja ravissa rauhallisesti puolelta toiselle.  Taivutuksen tehtävä oli paitsi taivuttaa ja jumpata, myös valmistaa hevosta siihen, että ratsastaja saa tehdä selässä jotain eikä niin, että heti kun ohjalla tai pohkeella tehdään jotain, tamma kerää kierroksia.

Lisäksi kiemurauraa, jossa aina kaarteen jälkeen pidäte sekä ennen kaarretta pieni pohkeenväistö kaarteen suuntaan. Sain vinkin, jota en ole ennen kuullutkaan: tämmöisellä kuumalla hevosella on todella tärkeä opettaa, että se on ratsastajan kanssa “tässä ja nyt”, sen pitää odottaa ja se ei saa ennakoida . Minä EN SAA ratsastajana kuikuilla mihinkään kovin kauas, koska jos esim. pitkällä sivulla käännän jo katsetta voimakkaasti eteenpäin, on se herkälle hevoselle merkki, että kohta tapahtuu, kohta mennään tuonne… ja jo näin pienestä tapahtuu  lievä “paletin hajoaminen”. Siis katse hevosen korvien välistä korkeintaan muutama metri eteen päin ;-)

Ihana saada harjoiteltavaa, mutta vielä ihanampaa on aina seurata miten Maija saa hevosen liikkumaan niin rentona, letkeänä, tahdikkaasti,  pyöreänä läpi selän.  Koko hevosen olemus ja kroppa muuttuu tyystin toisen näköiseksi (ja lihasta tulee). Masentavaa, etten itse tähän pysty. No, ammatikseen ratsastavalla on tietysti kilometrejä selässä ja lukumääräisesti hyviä hevosia “vähän” enemmän pohjilla kuin harrastelijalla.

Kisoissa Hessi-tallilla

Muutaman tehokkaan kevätratsastuskuukauden jälkeen alkoivat palaset (lähinna laukka) olla siinä mallillaan, että uskaltauduin ilmoittautua jälleen kisoihin. Seurakisat eivät natsanneet kalenterin kanssa, niin meni syteen taikka saveen maksoin alueluvan ja hevosen vuosimaksun. Eilen kävimme sitten suomenhevosten kummajaisissa Urjalassa.

Ratsastin kaksi helpon C:n luokkaa, C-merkin kouluohjelma ja helppo C:1. Tällä kertaa Ohikulkija oli kisapaikalla aika jännittynyt ja kyttäili kaikkea. En tajunnut varata verryttely/tutustumisaikaa riittävästi (noin 30 min). Verkassa menin pääosin käyntiä ja vähän ravia, tarkoituksella en ottanut yhtään laukkaa…Minulla oli tunne radalle mennessäni, ettei se ole vielä ollenkaan avuilla ja tuomaripääty oli tamman mielestä hirvittävä. Kaikenkaikkiaan rata oli kuitenkin ihan ok ja ilman rikkeitä. Olin kolmanneksi viimeisin lähtijä, ja ihmetys olikin suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojenjakoon, viidenneksi. Jei! (Prosentteja 62,250%) Laukkaosuuksista oli tullut 7 ja 7,5 ja hevosta kehuttiin näyttäväksi, raamikkaaksi, potentiaaliseksi. Mistä meinasin lentää pyllylleni oli kommentti; ratsatsa ravissa rohkeammin eteen !!!

Kuvat Nette Julin

132
Kohti tuomaripäätyä. Jännittää…

013

välillä ylämäkeen

0446

laukoista tuli seitsemän

0456

0801

palkintojenjaossa ruohotupsut suupielessä

Välissä oli Oharilla puolen tunnin ruokatauko, ja sen jälkeen aloitin verkkaamaan jälkimmäiseen rataan. Verkkasin nyt vähän enemmän ja  myös laukkaa sekä ratsastin vähän rohkeammin eteen kuten ensimmäisen radan arvostelleet tuomarit kehoittivat.  Tamma tuntui todella hyvältä verryttelyssä, etenkin laukassa….Toki siirtymisissä ajoittain vahvalta, kuten siinä aina käy, kun laukassa kuumuu.  Sitten radalle. Laukannostot tuomaripäädyssä menivät pipariksi, ja rata oli loppuosaltaan vähän kiireinen, mutta muuten mielestäni ihan ok. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli todella paljon vaikeampi rata meille. Siinä oli molemmat laukannostot KÄYNNIN KAUTTA pelottavasta tuomaripäädystä sekä molemmat siirtymät laukasta raviin suoralla uralla. (ei ennen kulmaa kuten yleensä)  Lisäksi laukat olivat radana alkupäässä  ja laukan jälkeen oli käyntiosuus. En silti tajunnut, että rata meni aivan niin piloille, kun tuomariarvosanat kertoivat. Prosentit oli vain 55,5% ja monta arvosanaa oli alle viiden eli ala-arvoista. “Jyrää kädelle”  “Kättä vasten”,  “jännittynyt käynti”… Plah.

098

verryttelyssä

098

eteenpäinajatusta “vähän” liikaa….

Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen kisapäivästä. Tamma matkusti hyvin ja oli rauhassa traileri-alueella. Verkassa se keskittyi, vaikka oli todella paljon muita hevosia ympärillä laukkaamassa ja radallakaan olisi voinut olla vielä paljon jännittyneempi. Kiitokset kisahoitaja Nettelle avusta ja kuvaamisesta.