Maneesilla

Klinikkakäynnin jälkeen ilmat viilenivät sopivasti ja paarmat kaikkosivat. Olen käynnyt kerta viikkoon naapurin kentällä/maneesilla. Kokoa on molemmilla reilusti yli pitkän koulukentän, joten pääsee vähän eri tavalla treenaamaan kuin meidän pikkukentällä. Ohari on käyttäytynyt erittäin fiksusti ja on jopa vähän parempi ratsastaaa kuin kotona. Tätä ihmettelen, mutta  jostain syystä se ei ole niin vireä  kuin omalla kentällä?? Toki se aluksi kyttää kaikenlaista aika paljon, mutta kun tästä päästään ohi, niin keskittyy jopa paremmin. Naapurin isolla ratsutallilla kyllä  tapahtuu vähän eri tavalla kuin kotiympyröissä. Ensimmäisellä kerralla kentän vieressä olevaa makasiinia maalattiin nosturilla, kaivo pärisee kovaa, varsat laitumella villiintyvät, siimaleikkuri rätisee. Todella hyvää kokemusta nuorelle hepalle.
Alkukesän epätoivoisten hetkien jälkeen hevosella on nyt muutenkin loksahtanut jotain kohdalleen. Hetket, kun se on rento, mutta energinen, kuuntelee, kokoaa ja itse pystyy vain istumaan ja nauttimaan WOW!

Klinikkakäynti

Alkukesällä käytin hevoselle hierojaa ja satulansovittajaa. Kehui kovasti tamman lihaskuntoa ja selässä, kaulassa, niskassa jne ei löytynyt kireyttä. Satulakin oli hyvä pienellä toppauksella. Sen sijaan hieroja oli havaitsevinaan vasemman takapolven kireyttä ja lisäksi hän huomasi, että Oharin kintereet ovat turvonneet, etenkin vasen. Ei pitänyt mitenkään huolestuttavana kumpaakaan oiretta, mutta meikäläinen tietysti alkoi kehitellä kaikenlaista päässään. Miten juuri vasemman kierroksen kulmat ovat vaikeampia, vasemman takajalan kengitys alussa hieman vaikeampaa. Nestepatit olivat molemmissa kintereissä ulkosyrjällä, vasemmassa enemmän kuin oikeassa. Seurailin tilannetta päivittäin, liikunta tai lepo ei vaikuttanut, aamulla turvotus pahempaa kuin tarhassaolon jälkeen. Samaan syssyyn osui toisen hevoseni, jo eläkeläisen, nivelrikon pahentuminen ja hevosen lopetus, joten asiaa jahkailtuani ja pohdittuani päätin käyttää sen klinikalla.
Carita lähti apuriksi reissuun Tampereelle. Tampereella hevosen tutki Mari Vetteranta. Turvotusta oli havaittavissa, mutta kuitenkaan aina tällaiset eivät tarkoita mitään. Liike oli puhdas juoksutuksessa, taivutuksessa tuli kaikista jaloista nollat ja röntgenissäkään ei kintereistä tai polvista löytynyt mitään. JIPPIII! Hevonen sai kehuja liikkeestä eläinlääkäriltä ja myös lihaskuntoa kehuttiin: “harvinaisen hyvässä lihaskunnossa, vaikka on vasta aika vähän aikaa treenattu”.
Hevonen kuvattiin muutenkin läpi, kun se ei montaa kymppiä kalliimmaksi tullut. Oikeasta vuohisesta löytyi aivan aavistuksenomainen, mahdollinen irtopala. Niin pieni ja hailakka kuvassa, että joskus tarkat röntgenlaitteet tekevät tepposensa ja vastaavia niveliä kun kirurgisesti operoidaan ei mitään irtopalaa löydykään. Ei aiheuta toimenpiteitä nyt, mutta jos myöhemmin reagoi, voidaan se poistaa. Etusista löytyi erittäin lievät kavioruston luutumat, joita eläinlääkäri ei pitänyt minään. Itse jäin hieman näitä pohtimaan, mutta ainakaan vielä ei aiheuta muutoksia mihinkään suuntaan.

Heinäkuun paarmat

Heinäkuussa paarmalaumojen iskettyä hevosten laidunrauhaan päädyin varusteostoksille. Kuudesta hevosestamme kaksi ei kovin paljoa välitä paarmoista, kahdella on kesäihottumasta johtuen joka tapauksessa huppu yllä ja kaksi alkaa ravata ympäri laidunta hioten ja stressaten  ja niiden laitumelle seisotus lähentelee eläinrääkkäystä.  Ohari on siis toinen näistä. Loimitettuna päästä varpaisiin se pärjää kohtuullisesti. Ötökkämyrkkyistä ei ole helpotusta kuin tunniksi, pariksi.

IMG_0737
Elokuu: paarma-aika on jo onneksi ohi

Oharin kesä

IMG_0214

Ohari pääsi harjoittelemaan kesälaitumelle menoa toukokuussa  pienissä erin, ja nyt kesäkuun alussa se on laitumella kokopäiväisesti (yöt sisällä). Se on säikäyttäynyt iltaruokinnan aikana jo monesti, nimittäin menee VÄLITTÖMÄSTI karsinaan  mennessään makuulle. Ensimmäisellä kerralla lähdin taluttelemaan eläinlääkärin numero kännykästä valittuna, mutta ilmeisesti se on vain niin poikki päivän laidunnuksesta ja varuillaanolosta. (muita ähkyn oireita ei ole, kauraa syö ja jonkin aikaa levättyään alkaa syödä laiskahkosti yöheiniäkin)

Eteenpäinpyrkimystä riittää

Kun  kunto on noussut, on tamma välillä omaan makuun turhankin eteenpäinpyrkivä. No, tätä halusin, kun eläkeläisheppani on enemmän mallia eteenpäinpotkittava. Mitä enemmän Oharia ratsastaa (esim. kolme päivää putkeen), sitä kuumempana se käy eli hyväksi keinoksi kiehumiselle on havaittu pistää se muutaman päivän huilille.

Tässä pari ratsastuskuvaa.  Ko. päivänä Ohari kävi muuten erittäin kuumana, kun kentällä oli kolme muuta hevosta samanaikaisesti.

Harjoitusravia

Aloitettiin sitten harjoitusraviharkat. Pikkasen on haastetta, kun hevonen on iso ja ravi on ISOA. Lisäksi Ohari  on yhdistänyt alas istumisen laukannostoon :-) Se jännittyy helpolla ravissa ja alkaa odotella laukannostoa. Jännittyneessä selässä vasta kamala onkin istua. Nyt pitää paljon treenata pieniä pätkiä ravia, jotka eivät johda laukannostoon. Maija käski kiinnittää huomiota myös isoon pitkään (keski)käyntiin. Monta kertaa tunnin aikana kävellään. Puoli pitkin ohjin, siten että myötääminen säilyy. Ja tästä käynnin säätelyä, hevosen pitää odottaa ja jatkaa isoa keskikäyntiä ohjien keräämisen ajan, vasta istunta ja pidätteet antaa luvan lyhentää/koota käyntiä.

Tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus mennä näyttämään paikkoja ja etenkin kouluaitoja Ratun tallille, jossa Maija pitää meille valmennusta.

Kuvissa Maija ja Ohari toukokuussa 2012

IMG_99292

ravia2

IMG_9913

Kevät ja ulkopuuhat

Keväällä on tullut sen verran tehtyä ulkopuuhia, etten ole tätä blogia päivittänyt. Treenipäiväkirjan kirjoittaminenkin on jäänyt, mutta Ohari on liikkunut kentällä vähintään neljästi viikossa.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että edistystä ON tapahtunut. Pyysin apuun Maija Heikkistä, joka on minua aikaisemmankin suomiputen kanssa auttanut paljon. Meidän onni oli, että kiireinen ratsuttaja käy naapuritallissa ratsastamassa ykkösratsuaan Herkko Hurmausta (kouluratsastuksen suomenmestaruus v. 2010) ja ehtii sieltä kurvata tänne. Maija on kovasti kehunut Oharia, vaikka se raaka onkin. Liike on iso ja tahdikas ja tamma on miellyttämisenhaluinen.

Itse eilen pääsin ekan kerran Maijan valmennukseen,  ja sainhan minäkin hevosen liikkumaan ihan hyvin.. Täytyy vain itse keskittyä keskivartalon hallintaan paremmin, “piukalla” keskivartalolla tukea ja tasapainottaa hevosta ja pitää oma ylävartalo kuosissa, kun ottaa pidätteitä. Istunta, istunta, istunta!

Kevät!!!

Kevät on vihdoin täällä.  Ja meidän kenttä alkaa olla sula. Tulee taas ratsastukseen jotain järkeä ja suunnitelmallisuutta.  Vaikka on kuluneena talvena ihan kohtuullisesti pystynyt lumitilanteen vuoksi ratsastelemaan, silti esim. valmennuksien järjestämisessä ei ole kauheasti mitään järkeä talvella, kun säätilanteet ja sen myötä kentän pohjan tilanteet vaihtelevat.

Olen ollut vähän masiksessa viime viikot, kun tuntuu ettei edistystä Oharin kanssa ole tapahtunut ihan niin paljon kuin olisi pitänyt. Mutta päästessäni vihdoin  laukkaamaan sulanneella kentällä huomasin, että on sitä sittenkin tapahtunut. Vielä loppusyksystä laukkaaminen oli vähän kaahaamista, laukannostoja valmistelin puoli kierrosta ja laukan jälkeen meni puoli kierrosta ennen kuin sain sen takaisin. Mutta nyt laukkaaminen sujui jo paljon paremmin, pystyin tekemään laukannostoharjoituksia useita peräkkäin, tasapaino/tahti laukan jälkeen löytyi muutaman metrin jälkeen.

Jälleen uudet kuolaimet

Kävipä sitten niin, että olin eläkeläis Viljamin+ Amandan  ja tuulisäikkypöhäkän Ohikulkijan kanssa maastossa. Pitkään lumessa kahlailtuamme pääsimme auratulle tielle ja pyysin edellä ratsastavaa Amandaa ottamaan ravia. Viljami vinkaisi, pukitti ja lähti. Ei jäänyt Ohikulkij miettimään. Siinä mentiin vajaa kilometri laukan vain kiihtyessä, jossain vaiheessa Ohikulkija veti ohi ja Amanda putosi kyydistä. Y-risteyksessä aurattu tie jatkui oikealle, kun laukkaamamme tie päättyi metsään. Rajulla toisen ohjan kiskauksella sain Ohikulkijan ohajatuksi metsään ja sinne metrin lumihankeen ja metsähakkuuseen vauhti pysähtyi. Kaikkea sitä kokee, kun vanhaksi elää.

Seuraavana päivänä menin ja ostin Pelhamit. En maastoile enää nivelellä.  Pelhamit ovat norsujarru, mutta kahdella ohjalla jokseenkin hevosystävällinen, vipua voi käyttää vain tarvittaessa.

Treenaamattomuus talvella

Olen vuodesta 2005 pitänyt hevosia kotipihalla. Tallinpito alkoi kohdallani ikään kuin vahingossa, ostettiin hevostuttavilta ihana talo sopivalta paikalta ja kun siinä pihassa nyt sattui olemaan valmis talli ja samaan syssyn aloin itse odottaa esikoista, niin ei ollut järkeä maksaa maneesitallin vuokraa, kun hevonen jäi vähäiselle liikunnalle. Pikkuhiljaa talli on sitten täyttynyt omien hevosten lisäksi  tuttujen tai tutuntuttujen hevosista ja nykyään pidän siis (PIENTÄ) vuokratallia päätyöni ohella. Itselleni suurin syy tallin pyörittämiseen on yksinkertaisesti se, että en tykkää yksin harrastamisesta.

Ensimmäiset vuodet olin “äitiyslomalla” (=poissa päivätyöstäni) ja pidin täysihoitotallia, mutta nykyään nk. itsehoitotallia. Päivätyön, perheen ja täyspäiväisen tallin pyörittämisen jäljiltä en nimittäin ikinä ehtinyt itse ratsaille ja muutenkaan hommassa ei ollut enää mitään järkeä.

Keväällä, kesällä ja syksyllä olen yleensä ihan tyytyväinen järjestelyyn. Talli on kotipihassa ja tykkään puuhailla. Ratsastamaan voin lähteä milloin vain ja perhe ei kärsi minun pitkistä tallillaoloajoistani. Ja on ihana katsella ikkunasta tyytyväisiä hevosia.  Mutta talvi….
Joka talvi olen valmis heittämään hanskat tiskiin. Työtä on talvella hevostenhoidossa niin paljon enemmän ja lisäksi ratsastus ilman maneesia on haasteellista varsinkin kun joutuu itse kunnostamaan ratsastuspohjat :-)
Perustallihommat ovat talvella erittäin paljon raskaampia. Loimet painavat, vettä pitää kantaa tarhaan aamuisin ja jäätyneitä ämpäreitä iltaisin. Tallin ovea pitää olla jatkuvasti avaamassa ja sulkemassa ja sormet jäätyvät ulkona säilöheinän kanssa taiteillessa. Kovilla pakkasilla säilöheinä on jäässä ja turve myös.   Lisäksi KIINTEISTÖN hoito vaatii paljon aikaa ja vaivaa.  Lumen auraukseen parkkipaikalta ja hevosten/ihmisten kulkureiteiltä kuluu helpolla useampi tunti päivästä. Tallit ovat harjakattoisia, joten varsinkin keväällä painavaa suojalunta valuu katolta ovien edustalle ja säilöheinäpaalit saattavat löytyä parin metrin lumikasasta. Siinä vuodattaa hikipisaran jos toisenkin, kun lapioi paalia esiin umpihangesta.   Jotta kukaan ei kaatuisi, pitää parkkipaikkaa ja kulkureittejä hiekoittaa ja jotta kentällä voisi ratsastaa, täytyy sitäkin hoitaa. (Meillä ei ole traktoria, vain pieni Avant- joten lumien auraamiseen kentältä kuluu paljon aikaa) Lisäksi tontti on pieni joten on pienoinen ongelma mihin kentältä ja kulkureiteiltä tulevan lumen saisi aurattua niinä talvina, jolloin sitä tulee paljon. Pieni avautuminen siis tallinpidon riemuista!

IMG_9290Michelinukkona ravailemassa pellolla rapsakassa -18 asteen pakkaskelissä